Daisaku Ikedan elämänvaiheet

1928
Daisaku Ikeda syntyi Tokiossa köyhään perheeseen. Perheessä oli kahdeksan lasta ja se hankki elantonsa syötäväksi tarkoitetun merilevän viljelystä.

1930
Japanilaiset opettajat Tsunesaburo Makiguchi ja Josei Toda perustivat opettajille tarkoitetun buddhalaisen järjestön nimeltä Soka Kyoiku Gakkai eli "Arvoa luova kasvattajien yhdistys". Järjestön toiminta perustui 1200-luvulla buddhalaisia opetuksia uudistaneen munkki Nichiren Daishoninin filosofiaan.

1944
Ikedasta tuli perheensä elättäjä 15-vuotiaana, kun hänen veljensä joutuivat asevoimiin. Ikeda oli terveydeltään heikko, ja hän sairastui tuberkuloosiin, jota vastaan hän taisteli vuosikymmeniä. Vanhimman veljen kuolema rintamalla ja poikansa menettäneen äidin suru saivat Daisaku Ikedan vihaamaan sodan mielettömyyttä. Hän päätti omistautua maailmanrauhan edistämiselle.

1945
Soka Gakkai vastusti toisen maailmansodan aikana avoimesti Japanin militaristista hallitusta, ja monet sen jäsenet joutuivat vankilaan. Puheenjohtaja Makiguchi vangittiin ensimmäisten joukossa. Hän ei kuitenkaan luopunut vakaumuksestaan, vaan selitti vanginvartijoille samoja buddhalaisia oppeja, joiden takia hänet oli vangittu. Makiguchi kuoli vankilassa 73-vuotiaana. Heikkokuntoinen Toda vapautui 3. heinäkuuta, juuri ennen toisen maailmansodan päättymistä. Hän aloitti välittömästi buddhalaisen maallikkoliikkeen uudelleenrakentamisen. Todan tavoite oli auttaa kaikkia ihmisiä löytämään elämän mielekkyys ja ihmisarvo sodan jälkeisissä traagisissa olosuhteissa. Hän muutti järjestön nimeksi Soka Gakkai, joka tarkoittaa arvoa luovaa yhdistystä.

Toda ja Ikeda nuorten vastuuhenkilöiden kokouksessa 1955
1947
Nuori Daisaku Ikeda oli pettynyt aikuisiin. Hän koki, etteivät japanilaiset sitoutuneet oikeasti rauhaan ja yhteiseen hyvinvointiin, vaan ajattelivat pelkästään itseään. Ikeda tutustui Josei Todaan Soka Gakkain kokouksessa. Todan välittömyys ja luja vakaumus tekivät suuren vaikutuksen Ikedaan. Hän ymmärsi keskustellessaan Todan kanssa, että Nichiren Daishoninin buddhalaisuus ja Soka  Gakkain filosofia antoivat hänelle keinot rakentaa rauhaa ja edistää ihmisoikeuksia. Hän liittyi Soka Gakkaihin ja Josei Todasta tuli hänen elinikäinen opettajansa.

1949
Ikeda alkoi työskennellä Todan kustantamossa nuorten poikien aikakauslehden päätoimittajana. Sodanjälkeisessä Japanissa oli ruokapula ja tiukka säännöstely. Kaiken lisäksi Josei Todan liikeyritys toimi tappiollisesti. Ikeda keskeytti koulunsa auttaakseen opettajaansa, vaikka hänen oma terveytensä ja taloudellinen tilansa olivat huonot.

1951
Ikeda ja Toda alkoivat julkaista Soka Gakkain sanomalehteä nimeltä Seikyo Shimbun. Nykyään lehden levikki on 5,5 miljoonaa, ja tilaajista suurin osa asuu Japanissa.

1952
Daisaku Ikeda avioitui Kaneko Shirakin kanssa. Vanhin poika Hiromasa syntyi vuonna 1953, Shirohisa 1955 ja Takahiro 1958.

1957
Hiilikaivostyöläisten liitto yritti estää työläisiä osallistumasta Soka Gakkain uskonnolliseen toimintaan Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa. Daisaku Ikeda matkusti heinäkuun alussa Hokkaidoon ja neuvotteli sovun liiton ja työläisten välille. Kaksi päivää myöhemmin hän yritti ratkaista toisen ongelman Osakan kaupungissa, jossa Soka Gakkain jäseniä syytettiin vaalivilpistä. Ikeda pidätettiin tekaistuin syyttein. Hän pääsi vankilasta kaksi viikkoa myöhemmin, ja hänet vapautettiin kaikista syytteistä vuonna 1961.

Puhuessaan Yokohamassa 8. syyskuuta Soka Gakkain 50 000 nuorisojäsenelle Josei Toda vaati kaikkien ydinaseiden tuhoamista. Todan julistus kosketti Daisaku Ikedaa syvästi, ja hän työskentelee edelleen opettajansa tavoitteen toteutumisen puolesta. Ikeda sanoo: ” Usko ydinaseisiin mitätöi uskon ihmisiin. Mitä enemmän ihmiset luottavat aseisiin, sitä vähemmän he luottavat toisiinsa."

1958
Josei Toda kuoli 2. huhtikuuta ja jätti 30-vuotiaalle Daisaku Ikedalle täyden vastuun Soka Gakkaista ja sen jäsenistä, joita oli 750 000 perhettä. Josei Toda oli kuollut 58-vuotiaana käymättä koskaan kotimaansa ulkopuolella. Hän antoi ennen kuolemaansa 16.3.1958 pitämässään puheessa Ikedalle ja nuorille tehtäväksi viedä Nichiren Daishoninin buddhalaiseen filosofiaan perustuvaa rauhanaatetta kaikkialle. Ikeda ryhtyi laajentamaan Soka Gakkaita tavoitteenaan tehdä siitä voimakas rauhanjärjestö. Toda oli sanonut: ”Daisaku, maailma on haasteesi. Se on sinun näyttämösi. Elä vanhaksi ja matkusta kaikkialle.”

1960

Daisaku Ikeda nimitettiin Soka Gakkain kolmanneksi puheenjohtajaksi. Muutama kuukausi nimityksensä jälkeen hän teki ensimmäisen ulkomaanmatkansa Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Brasiliaan. Ikeda halusi nähdä, miten ihmiset elivät muualla ja miten he suhtautuisivat buddhalaisiin arvoihin. Hän tapasi myös ulkomailla asuvia Soka Gakkain jäseniä. Ikeda uskoi, että  yksilön rohkeus ja esimerkki innostaa muita, ja hän mm. neuvoi Yhdysvalloissa asuvia japanilaisia kotirouvia: ”Opetelkaa ihan ensimmäiseksi paikallinen kieli ja hankkikaa ajokortti. Keskittykää uuden kotimaanne arvostelun sijasta elämään itsenäisesti ja kehittämään itseänne."

1961
Daisaku Ikeda vieraili ensimmäistä kertaa Euroopassa käyden yhdeksässä Euroopan maassa, Tanskassa, Saksassa (mm. Berliinin muurilla), Italiassa, Ranskassa, Englannissa, Hollannissa, Espanjassa, Sveitsissä ja Itävallassa. 

1963
Ikedan mukaan kaikkien on saatava nauttia taiteesta ja kulttuurista vapaasti: "Kun kauneus koskettaa ihmistä, hän palaa oman ihmisyytensä alkulähteelle, paikkaan, jossa ei taatusti ole syrjintää.” Daisaku Ikeda perusti Japaniin Min-on-konserttiyhdistyksen. Nykyään Min-on on Japanin suurin musiikkijärjestö ja harjoittaa laajaa kansainvälistä vaihtoa. Ikeda perusti myös Fuji-museon vuonna 1972 ja Tokion Fuji-taidemuseon vuonna 1983. Molemmilla museoilla on laajat vanhan ja uuden taiteen kokoelmat, ja ne osallistuvat aktiivisesti kansainvälisten näyttelyiden järjestämiseen.

1964
Daisaku Ikeda uskoi lujasti, että demokratia on keino toteuttaa positiivisia muutoksia, ja perusti Japaniin Komeito-puolueen. Soka Gakkaista riippumattoman Komeiton puolueohjelma rakentuu  ajatukselle: "politiikkaa ihmisten, ei vallan takia", ja sen lähtökohta on rauha ja Japanin yhteiskunnan hyvinvointi. Daisaku Ikeda ei toimi puolueen poliittisissa tehtävissä.

1968
Daisaku Ikeda oli tutustunut Todan välityksellä Tsunesaburo Makiguchin kasvatusfilosofiaan. Makiguchin mukaan elämän ydin löytyy siitä ilontunteesta, joka syntyy ihmisen antaessa arvoa itselleen ja muille. Hänen mielestään se on kasvatuksen päämäärä. Daisaku Ikeda kehitti Makiguchin "arvofilosofiaan" pohjautuvan Soka-kolujärjestelmän ja avasi ensimmäiset Soka-koulut Tokioon vuonna 1968. Järjestelmä kattaa kaikki kouluasteet päiväkodeista yliopistoihin, ja oppilaitoksia on nykyään viidessä maassa. Ensimmäinen Soka-yliopisto avattiin Tokion Hachiojissa vuonna 1971.
Amerikan Soka-yliopisto, Soka University of America Aliso Viejo (SUA), avattiin Kaliforniassa vuonna 2001.

1971

Daisaku Ikeda tutustui kuuluisaan brittiläiseen historioitsijaan Arnold Toynbeehen. He tapasivat säännöllisesti kolmen vuoden ajan ja keskustelivat laajalti ihmisyyden perusteemoista. Vuoropuhelu koottiin kirjaksi, joka on julkaistu englanniksi nimellä Choose Life ja käännetty useille kielille. Ikeda pitää Arnold Toynbeeta yhtenä tärkeänä henkisenä vaikuttajanaan. Juuri Toynbee kehotti Ikedaa jatkamaan keskusteluja erilaisten ajattelijoiden kanssa. Keskustelut on julkaistu dialogimuotoisissa kirjoissa, joita on useita kymmeniä

1974
Ikeda piti ensimmäisen kansainvälisen kutsuluentonsa Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Sen jälkeen hän on luennoinut monissa maailman tärkeimmissä yliopistoissa ja tieteellisissä laitoksissa.

Daisaku Ikeda matkusti kylmän sodan aikana Neuvostoliittoon tapaamaan pääsihteeri Aleksei Kosyginia, koska hänen mielestään ystävyyden solmiminen on tie rauhaan. Ikeda oli ehdottanut syyskuussa 1968 diplomaattisuhteiden solmimista Japanin ja Kiinan välillä. Kiinassa oli käynnissä kulttuurivallankumous, Kiinan ja Neuvostoliiton välinen konflikti oli pahimmillaan ja samaan aikaan Japanissa lietsottiin kiinalaisuhkaa. Siinä ilmapiirissä ei ollut helppo puhua ystävyydestä Kiinan kanssa. Ikeda kuitenkin teki ehdotuksen diplomaattisuhteiden solmimisesta ja vaati, että Japani pyytäisi anteeksi Kiinan kansalle aiheuttamiaan kärsimyksiä. ”Olin vakuuttunut, ettei Aasiassa voitu solmia rauhaa ilman 700 miljoonaa kiinalaista. Jouduin ankaran arvostelun kohteeksi, kuten olin odottanutkin. Ihmiset kysyivät, miksi uskonnollinen johtaja flirttaili kommunistien kanssa. Minut uhattiin myös tappaa.  

Kolme kuukautta ensimmäisen Kiinan-vierailuni jälkeen matkustin Neuvostoliittoon ja pyysin valtionjohtajia vahvistamaan, että heillä oli ystävälliset aikeet Kiinan suhteen. Toiset kolme kuukautta sen jälkeen palasin Kiinaan kertomaan, mitä olin saanut tietää. Toisin kuin arvostelijani katson, että buddhalaisena johtajana minun on lähdettävä  kunnioituksesta ja luottamuksesta toisia kohtaan. Uskon, että molemminpuolinen ymmärrys on mahdollista aina, kun keskustelu perustuu yhteiseen ihmisyyteen.”

1975
Soka Gakkai International (SGI) perustettiin Guamin saarella 26. tammikuuta ja Daisaku Ikedasta tuli sen puheenjohtaja. SGI:n perustamistilaisuudessa oli läsnä jäseniä 51 maasta.

Daisaku Ikeda luovutti YK:n pääsihteeri Kurt Waldheimille 10 miljoonan ihmisen allekirjoittaman vaatimuksen ydinaseiden tuhoamisesta. Daisaku Ikeda vihittiin kunniatohtoriksi Moskovan valtionyliopistossa. Se oli ensimmäinen Ikedalle osoitettu akateeminen kunnianosoitus.

1979
Daisaku Ikedan edistykselliset ajatukset ja toiminta synnyttivät vihaa ja kateutta osassa Nichiren Shoshu -papistoa, jonka kanssa Soka Gakkai toimi tiiviissä yhteistyössä, ja papiston vaatimuksesta Ikeda luopui Soka Gakkain puheenjohtajuudesta. Syynä päätökseen oli Ikedan halu suojella Soka Gakkain jäseniä. Ikeda jatkoi edelleen kansainvälisen SGI:n puheenjohtajana.

1982
SGI kokosi Daisaku Ikedan aloitteesta ydinaseiden tuhoisista vaikutuksista kertovan näyttelyn "Nuclear Weapons: Threat to Our World". Näyttely liittyi 1980-luvun voimakkaaseen ydinaseiden  vastaiseen kansalaismielipiteeseen, ja se avattiin YK:n päämajassa New Yorkissa aseistariisuntaa käsittelevän kokouksen yhteydessä. Vuonna 1983 Daisaku Ikeda luovutti ehdotuksensa aseidenriisunnasta ja ydinaseiden tuhoamisesta YK:n yleiskokoukselle ja pääsihteerille. Siitä lähtien Ikeda on lähettänyt YK:n pääsihteerille vuosittain rauhanehdotuksensa.

1987
Daisaku Ikeda tutustui sekä kemian että rauhan nobelistiin Linus Paulingiin. Miehet tapasivat monta kertaa ja heidän lukuisat keskustelunsa on julkaistu kirjana, jonka englanninkielinen nimi on A Lifelong Quest for Peace. Linus Pauling nuorempi kertoi isänsä olleen hyvin ylpeä heidän yhteistyöstään. ”Isäni ja Ikeda täydensivät toisiaan monin tavoin. Isäni oli tiedemies ja tottunut käsittelemään faktoja ja tilastoja, Ikeda taas on harjaantunut filosofisessa käsitteellistämisessä. He pystyivät yhdistämään kaksi erilaista lähestymistapaa ja ymmärsivät toisiaan.”

1989
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR myönsi humanitaarisen palkinnon Daisaku Ikedalle tunnustuksena SGI:n jäsenten toiminnasta pakolaisten hyväksi. SGI:n paikallisjärjestöt ovat jatkaneet pakolaisten avustamista eri maissa keräämällä varjoja ja tavaralahjoituksia. SGI:n nuorisojäsenet kokosivat 161 maasta kotoisin olevien lasten tekemistä maalauksista ja piirustuksista "World Boys and Girls Art" -näyttelyn, joka kiertää eri puolilla maailmaa.

1990
Gorbatshov ja IkedaDaisaku Ikeda ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov keskustelivat ihmiskunnan tulevaisuudesta. Molemmat olivat sitä mieltä, että tulevaisuudentoivo antaa ihmisille keinon toteuttaa muutoksia. Heidän keskustelunsa on julkaistu venäjän ja japanin lisäksi myös muilla kielillä. Sodanvastainen "War and Peace" -näyttely avattiin YK:n Euroopan päämajassa Genevessä.

Soka Gakkain ja Nichiren Shoshu -papiston välit kiristyivät, kun papisto päätti korottaa pappien suorittamien uskonnollisten seremonioiden hintoja. Ikeda vastusti hinnankorotuksia. Papisto alkoi syyttää häntä epäkunnioittavasta käytöksestä, koska sen mielestä papiston arvostelu oli buddhalaisuuden halventamista. Nichiren Shoshu -papisto kieltäytyi vastaamasta kaikkiin keskustelupyyntöihin ja määräsi Daisaku Ikedan esittämään kirjallisen anteeksipyynnön.

1991
Kun Soka Gakkai vastusti autoritaarisia määräyksiä, Nichiren Shoshu -papisto erotti Daisaku Ikedan ja SGI:n kaikki 12 miljoonaa buddhalaisjäsentä yhteydestään. Papisto vaati itselleen tradition mukaista määräysvaltaa, mihin Soka Gakkai ei suostunut, vaan omistautui järjestön uudistamiseen ja kehittämiseen.

1992
Daisaku Ikeda on luonut ympäristöliikkeen, joka perustuu buddhalaiseen oppiin elämän ja ympäristön erottamattomuudesta. Sen mukaan maapallo on yksi elävä organismi. Brasilian SGI:n jäsenet ja Amazonian kansallinen tutkimuskeskus kokosivat maailman ympäristökriisiä ja Amazonin suojelua käsittelevän näyttelyn. Se avattiin kesäkuussa Rio de Janeirossa pidetyn YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen virallisena tapahtumana. Rion ympäristökokouksen jälkeen näyttely oli esillä kuudessa Etelä-Amerikan maassa.

1993
Daisaku Ikeda perusti kansainvälisen rauhaninstituutin nimeltä The Boston Research Center for the 21st Century. Tutkimuslaitos pyrkii vahvistamaan rauhaan sitoutuneiden maailmankansalaisten verkostoa kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla. Ikeda perusti vuonna 1996 myös toisen tärkeän rauhantutkimuslaitoksen, jonka nimi on Toda Institute for Global Peace and Policy Research. Toiminta perustuu Josei Todan pasifistiselle filosofialle ja vaatimukselle ydinaseettomasta maailmasta. Toda-instituutin johtajaksi nimitettiin Mahjid Tehranian, joka ei ole buddhalainen eikä SGI:n jäsen vaan muslimi. Ikeda uskoo, että buddhalaisilla ja muslimeilla on paljon enemmän yhteistä kuin erottavia tekijöitä.

Daisaku Ikeda ja amerikkalainen kansalaisoikeuspioneeri Rosa Parks tapasivat Los Angelesissa. Rosa Parks sanoi heidän yhteiskuvastaan: "Valokuva kertoo tulevaisuudesta... se muistuttaa, että kulttuuritaustaltaan, luonteeltaan ja mielipiteiltään hyvinkin erilaiset ihmiset voivat työskennellä yhdessä rauhan puolesta".

1994
Simon Wiesenthalin motto "Toivo elää niin kauan kun ihmiset muistavat" sai Soka-yliopiston tukemaan näyttelyä nimeltä The Courage to Remember – Anne Frank and the Holocaust. Näyttely koottiin Simon Wiesenthal -keskuksessa Los Angelesissa ja avattiin Japanin Yokohamassa. Näyttely oli Japanin ensimmäinen juutalaisvainoja esittelevä näyttely.

1995
Abolition 2000 -kansalaisliike ydinaseiden täyskiellon puolesta käynnistyi 1990-luvun puolivälissä. Liikkeen tavoitteena on hallitusten välisen sitovan sopimuksen aikaansaaminen siitä, miten ja missä aikataulussa ydinaseista voidaan päästä kokonaan eroon. Soka Gakkain jäsenet olivat mukana keräämässä nimiä kansalaisaddressiin ydinaseita vastaan. Liike luovutti keväällä 2000 New Yorkissa ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssille Abolition 2000 -vetoomuksen, jonka oli allekirjoittanut yli 13 miljoonaa ihmistä kaikkialta maailmasta. Abolition-verkosto toimii edelleen ja siihen kuuluu yli 2000 järjestöä 90 maassa.

2000
Ikeda sanoi uudesta vuosituhannesta: ”Tässä historian vaiheessa meidän on päätettävä eliminoida kaikki turha kärsimys planeetaltamme, joka on kotimme. Vain työskentelemällä tämän tavoitteen puolesta pystymme varmistamaan, ettei uusi vuosisata ole kopio edellisen virheistä, vaan aito alku rauhalle ja tulevaisuudentoivolle.”

Alkuperäisteksti Gandhi, King, Ikeda - Rauha on rohkeutta -näyttelyn tekstit - 4.2.2007.

www.sokaglobal.org Lisätietoa Daisaku Ikedan elämänkerrasta SGI:n kansainvälisillä internetsivuilla.

Daisaku Ikeda on saanut lähes 300 kunniatohturuutta tai muuta akateemista huomionosoitusta

Gandhi - King - Ikeda video (englannin kielinen selostus)

Daisaku Ikedan sivut  (Biography: Overview Daisaku Ikeda: A Biographical Sketch)

Ikeda Center for Peace, Learning and Dialogue