Lootus-sutra

Lootus-sutraa pidetään laajalti yhtenä tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista buddhalaisuuden pyhistä kirjoituksista eli sutrista. Sitä arvostetaan suuresti etenkin Itä-Aasiaan levinneessä mahayana-perinteessä. Sen ydinsanoma on, että buddhatila, absoluuttisen onnellisuuden ja kaikista peloista ja harhaluuloista vapaa olotila, on olemassa sisäsyntyisenä kaikissa elämän muodoissa. Tämän sisäisen elämänolotilan kehittäminen tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden ratkaista ongelmansa ja elää täyttä ja aktiivista elämää tiiviissä yhteydessä muihin ihmisiin. Lootus-sutra ei korosta elämän ja sen ilmiöiden väliaikaisuutta eikä siitä johtuvaa tarvetta eliminoida maallisia haluja tai kiintymystä erilaisiin asioihin, vaan sen keskiössä on elämässä sisäsyntyisenä olevan buddhatilan ratkaiseva merkitys. Se onkin opetus, joka painottaa jokapäiväisen elämän tosiasioita ja rohkaisee toimimaan yhdessä muiden ihmisten kanssa ja yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä.

Lootus-sutra on Shakyamunin opetuksista ainutlaatuinen senkin vuoksi, että sen perusteella valaistuminen on mahdollista kaikille ihmisille sukupuolesta, rodusta, yhteiskunnallisesta asemasta tai koulutuksesta riippumatta. Sitä pidetäänkin Shakyamunin myötätunnon filosofian täydellisimpänä ilmaisuna.

Lootus-sutrasta (sanskriitiksi Saddharma-pun-darika-sutra, kiinaksi Miao-fa-lien-hua-ching ja japaniksi Myoho-renge-kyo) on dokumentoitu kuusi käännöstä kiinaksi. Näistä Kumarajivan (344–413) 400-luvulla tekemää käännöstä “Ihmeellisen lain Lootus-sutra” pidetään poikkeuksellisen onnistuneena, ja se on Kiinaan ja Japaniin levinneiden opetusten perusta.

Kiinalainen buddhalaisuuden opettaja T’ien-t’ai (538-597) jakoi Ihmeellisen lain Lootus-sutran kahteen osaan: Ensimmäisen osan, jota hän kutsui teoreettiseksi opetukseksi, muodostaa 14 ensimmäistä lukua, ja toinen osa koostuu lopuista 14 luvusta. Jälkimmäistä osaa hän nimitti olennaiseksi opetukseksi. Teoreettiseen osaan on kirjattu historiallisen Shakyamunin saarnaamia opetuksia. Shakyamunin kuvaillaan saavuttaneen valaistumisen ensimmäistä kertaa elinaikanaan Intiassa. Olennaisessa opetuksessa hän hylkää väliaikaisen roolinsa historiallisena Shakyamunina ja paljastaa todellisen, ikuisesti valaistuneen identiteettinsä. T’ien-t’ai sanoo, että olennaisen opetuksen ydinsanoma on tämän alkuperäisen, ikuisesti valaistuneen tilan paljastaminen Shakyamuni-buddhan elämän syvyyksissä.

Noin 2000 vuotta Shakyamunin kuoleman jälkeen Nichiren, Japanissa 1200-luvulla elänyt munkki, kehitti Lootus-sutran syvällisestä teoriasta harjoituksen, jonka avulla jokainen ihminen voi tuoda esiin kaikkein korkeimman elämänolotilan, buddhatilan, arkipäivän todellisuuden keskellä.

Lootus-sutran 16. luvun viimeiset sanat, jotka kuuluvat myös SGI:n jäsenten tekemään päivittäiseen harjoitukseen, kiteyttävät Buddhan myötätuntoisen ajatuksen:

”Kaiken aikaa mietin mielessäni:
Miten onnistuisin saattamaan elävät olennot
ylivertaisen tien alkuun
ja nopeasti saavuttamaan buddhan kehon?”

Alkuperäisteksti: www.sokaglobal.org