SGI:n peruskirja

Kymmenen olotilaa

2013-09-23T16:56:19+00:00

Kymmenen olotilaa - SGI Quarterly

SGI Quarterly, lokakuu 1999

Buddhalaisuuden peruskysymys koskee olotilaamme eli iloa tai kärsimystä, jota koemme hetkestä toiseen. Olotila nähdään aina ulkoisten olosuhteiden ja sisäisten taipumusten yhteisvaikutuksena; yhdelle ihmiselle samat olosuhteet (kuten sama työpaikka) saattavat merkitä lakkaamatonta kurjuutta, kun taas toiselle ilahduttavaa haasteiden ja tyydytyksen lähdettä. Buddhalaisen harjoituksen tarkoitus on vahvistaa sisäistä olotilaamme siten, että voimme vastustaa, ja jopa muuttaa, myös vaikeita ja negatiivisia olosuhteita.

500-luvulla elänyt kiinalainen buddhalainen T'ien-T'ai kehitti Lootus-sutran perusteella järjestelmän, joka luokittelee inhimillisen kokemuksen kymmeneen olotilaan eli ”maailmaan”. Nichiren omaksui ja kehitti edelleen tätä kymmenen olotilan opetusta painottaen näiden olotilojen sisäistä, subjektiivista luonnetta: ”Mitä tulee kysymykseen siitä, missä helvetti (toivottomuus) ja buddha todella sijaitsevat, yksi sutra kertoo, että helvetti (toivottomuus) sijaitsee maan alla, kun taas toinen sutra sanoo, että buddha on lännessä. Tarkemmin tarkasteltuna kuitenkin selviää, että molemmat ovat viiden jalan pituisessa kehossamme.” (The Writings of Nichiren Daishonin: "New Year´s Gosho", p. 1137)

Mitä nämä kymmenen olotilaa oikein ovat? Vähimmän toivotusta toivottavimpaan ne ovat: toivottomuus (helvetti): kärsimyksen täyttämä epätoivon tila; nälkä (ahneus): harhaan johtavien halujen, joita mikään ei tyydytä, olotila; eläimellisyys: vaistonvarainen tila, jossa pelätään vahvempia ja uhataan heikompia; viha: hillitön kilpailullinen vietti olla muita parempi, hallita muita ja usein esittää olevansa hyvä ja viisas. Näitä neljää olotilaa kutsutaan neljäksi pahuuden poluksi niiden negatiivisten ja tuhoavien ominaisuuksien vuoksi.

Seuraavaksi rauhallisuus: olotila, jossa ihminen pystyy toimimaan tahdon voimalla ja tekemään harkittuja päätelmiä. Tämä on inhimillisyyden perustila, joka voi kuitenkin negatiivisissa olosuhteissa vaihtua herkästi alempiin olotiloihin. Hurmio (taivas): ilo, jota koetaan tyypillisesti, kun jokin toive täyttyy tai pelastaudumme kärsimykseltä. Nämä kuusi edellä mainittua olotilaa ryhmitellään myös kuudeksi poluksi. Ne ovat periaatteessa reaktioita muuttuviin ulkoisiin olosuhteisiin, joissa emme koe todellista vapautta tai itsenäisyyttä.

Buddhalaisuuden kuvaamat neljä ylempää olotilaa edustavat pyrkimystä elää rehellisesti, myötätuntoisesti ja vapaana sisäisistä kahleista. Oppimisen olotila kuvaa pyrkimystä valaistumiseen. Oivaltamisen, itsensä toteuttamisen olotila tarkoittaa kykyä havaita ilmiöiden todellinen olemus luonnollisesti. Yhdessä näitä kutsutaan toisinaan kahdeksi välineeksi (kulkuneuvoksi), koska näissä olotiloissa ihmiset ovat osittain valaistuneet ja vapaita joistakin harhaan johtavista haluista. Nämä olotilat voivat kuitenkin olla erittäin itsekeskeisiä; useissa buddhalaisissa kirjoituksissa Buddha varoittaa ihmisiä kahdesta välineestä niiden itsekkään ja omahyväisen luonteen vuoksi.

Bodhisattvan olotila on myötätunnon maailma, jossa ihminen on ylittänyt itsekkyyden rajat ja toimii jatkuvasti muiden hyvinvoinnin puolesta. Bodhisattva on erityisesti mahayana-buddhalaisuudessa ihmisen ihanteellinen toimintamalli. Buddhatila on täydellisyyden ja täydellisen vapauden olotila, jossa voimme tuntea kuuluvamme maailmankaikkeuden perimmäiseen elämänvoimaan. Buddhatilassa kaikki - väistämättömät sairauden, vanhenemisen ja kuoleman koettelemukset mukaan lukien - voidaan kokea mahdollisuuksina iloon ja täyttymykseen. Buddhatila ilmenee bodhisattvan olotilan kautta, jossa toteutetaan pyyteetöntä sitoutumista ja toimintaa.

Nichiren oivalsi keskeisen ilmiön kymmenestä olotilasta: kukin olotila sisältää kaikki muut yhdeksän olotilaa ja hän kuvailee: "Jopa sydämetön roisto rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Myös hänen sisällään on osa bodhisattvan olotilaa." Siten mahdollisuus buddhatilan ominaiseen valaistuneeseen viisauteen ja toimintaan on myös henkilöllä, jonka elämää hallitsevat alemmat toivottomuuden, nälän ja eläimellisyyden olotilat.

Myös päinvastainen on totta. Buddhatila ei ole erillään tai itsenäinen muista yhdeksästä olotilasta. Buddhatilan viisaus, elämänvoima ja rohkeus voivat esimerkiksi vaikuttaa ihmisessä olevaan vihan olotilaan ja muuttaa sitä tapaa, jolla se ilmenee hänen elämässään. Buddhatilan ja bodhisattvan olotilan myötätunnon ohjaamana vihan olotila voi toimia voimanlähteenä epäoikeudenmukaisuuden haastamiseksi ja ihmiskunnan muuttamiseksi.

Buddhalaisen harjoituksen (Nichiren-buddhalaisuuden harjoittajille nam-myoho-renge-kyon lausuminen) tavoite on tuoda esiin buddhatila, joka voi valaista elämämme ja auttaa meitä luomaan kestävää arvoa ikuisella matkallamme kaikissa kymmenessä olotilassa.

Lisätietoa: Sokaglobal.org

Yhdeksän tietoisuutta

Myönteiset ja kielteiset puolet

Arvon luominen

2012-02-28T16:16:16+00:00

Arvon luominen

”Voimme luoda arvoa joka hetki ympäristömme ärsykkeisiin reagoimalla. Päättäväisyydestämme ja motivaatiostamme riippuen kussakin tilanteessa luotu arvo voi olla positiivista tai negatiivista, vähäistä tai suunnattoman merkittävää.”

Arvon luomisen idea on keskeinen käsite Soka Gakkain perustajan ja sen ensimmäisen puheenjohtajan Tsunesaburo Makiguchin (1871–1944) filosofiassa. Järjestön nimi itse asiassa tarkoittaa "arvoa luovaa yhteisöä”. Makiguchin syvästi humanistinen ajattelutapa, jonka keskiössä on ihmisten onnellisuus, vastuu ja voimaannuttaminen, on säilynyt elinvoimaisena nyky-SGI:n yleismaailmallisessa buddhalaisessa humanismissa.

Käsitteet ”arvo” ja ”arvon luominen” saattavat tuntua hämmentäviltä, erityisesti kun ”arvoista” puhutaan moraalisena arvosteluperusteena. Arvo tarkoittaa sitä, mikä on tärkeää ihmisille; niitä asioita ja olosuhteita, jotka parantavat elämisen laatua. Siinä merkityksessä kuin SGI käyttää tätä käsitettä, arvo ilmaisee todellisuuden positiivisia puolia, jotka syntyvät tai saadaan aikaan, kun ihminen vastaa luovalla tavalla arjen haasteisiin.

Arvo ei ole jotain meidän ulkopuolellamme olevaa, joka pitäisi löytää. Se ei myöskään ole mikään valmis kriteeriluettelo, jonka avulla käytöstämme arvioitaisiin. Voimme luoda arvoa joka hetki ympäristömme ärsykkeisiin reagoimalla. Päättäväisyydestämme ja motivaatiostamme riippuen kussakin tilanteessa luotu arvo voi olla positiivista tai negatiivista, vähäistä tai suunnattoman merkittävää.”

Sellainenkin tilanne, joka ensi alkuun saattaa näyttää pelkästään negatiiviselta – vaikea ihmissuhde, rahahuolet, sairaus –, voi toimia tilaisuutena positiivisen arvon luomiseksi. Esimerkiksi ihmisen elinikäinen sitoutuminen oikeuden puolustamiseen saattaa juontua aikaisemmasta kokemuksesta, jossa hän on joutunut kokemaan vääryyttä.

Buddhalainen harjoitus parantaa kykyämme nähdä näitä mahdollisuuksia ja tilaisuuksia sekä antaa meille elinvoimaa, viisautta ja kestävyyttä toteuttaa ne. Koska elämme elämäämme keskinäisen riippuvuuden ja keskinäisten yhteyksien verkostoissa, omaan elämäämme luoma positiivinen arvo välittyy muille ja hyödyttää myös heitä. Näin se, joka alkoi yhden yksilön sisäisestä päättäväisyydestä muuttaa olosuhteitaan, voi rohkaista ja inspiroida muita sekä luoda kestävää arvoa koko yhteiskuntaan.

Sama eteneminen – yksilön sisäisestä elämästä laajempaan ihmisyhteisöön – on nähtävissä siinä Makiguchin luokittelussa, jolla hän määritteli olennaiset perusarvot: kauneus, hyöty ja hyvyys. Kauneus merkitsee esteettistä arvoa, sitä positiivista aistireaktiota, jonka jokin ”kauniiksi” kokemamme herättää. Hyöty tarkoittaa asiaa, jota pidämme palkitsevana. Kaikkein laajimmassa, kokonaisvaltaisimmassa mielessä siihen sisältyvät mm. ne materiaaliset olosuhteet, jotka tekevät elämästä mukavamman ja miellyttävämmän. Hyvä on jotain, joka parantaa ja laajentaa koko ihmisyhteisön hyvinvointia, tehden yhteiskunnasta paremman ja oikeudenmukaisemman paikan elää.

Jo ennen kuin Makiguchi vuonna 1928 kääntyi Nichiren-buddhalaisuuteen, hän uskoi elämän todellisen tarkoituksen olevan onnellisuus. Sitä mukaa kun Makiguchin buddhalaisuuden harjoitus ja opiskelu syventyivät, hän alkoi käyttää ilmaisua ”suureen hyvään tähtäävä elämä", mikä tarkoittaa kaikkien ylimmälle arvolle, ihmiskunnan hyvinvoinnille, omistettua elämäntapaa. Tämä voidaan ymmärtää modernisoiduksi, 20. vuosisadan versioksi ikiaikaisesta buddhalaisesta myötätuntoisen bodhisattvan ihanteesta.

On myös tärkeää muistaa, että päinvastoin kuin jotkut aikalaisensa, Makiguchi hylkäsi ajatuksen, että ”pyhä” itsessään olisi arvo. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että ihmisen onnellisuus oli uskonnon todellinen mittari. Hän kirjoitti: ”Mitä muuta merkitystä uskonnolla voisi olla yhteiskunnassa kuin ihmisten ja maailman vapauttaminen kärsimyksestä? Eikö ihmisten vapauttaminen kärsimyksestä olekin hyödyn arvo? Eikö maailman vapauttaminen kärsimyksestä olekin hyvyyden moraalinen arvo?

Arvon luomisen filosofia onkin kutsu toimintaan ihmisten onnellisuuden hyväksi, sellaisina kuin olemme ja missä ikinä olemmekin. Halumme suunnata sydämemme kohti jaloa päämäärää antaa meille jokaisena hetkenä viisauden ja voiman muokata todellisuutta tavalla, joka luo eniten arvoa. Kuten SGI:n puheenjohtaja Ikeda toteaa: ”Avain tyydytystä tuottavaan ja onnelliseen elämään, jossa ei ole mitään kaduttavaa, on omistautuminen päämäärälle, joka on itseämme suurempi.”

Alkuperäisteksti: www.sokaglobal.org Creating Value
October 2006 SGI Quarterly

Viisaus

2012-02-28T16:08:37+00:00

Viisaus

“Kun viisaus on käytössä elämässämme, voimme ylittää syvään juurtuneet tavanomaiset näkökulmat ja saavuttaa tuoreen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen kyseisestä asiasta. Voimme luoda laajemman arvion tosiasioista, havaita asian ytimen ja suunnata varmuudella kohti onnellisuutta. Viisaus hävittää erillisyyden harhan ja herättää meissä empaattisen samanarvoisuuden tunteen kaikkia eläviä olentoja kohtaan.”

Viisaus on buddhalaisuuden ydinasioita ja buddha kuvataan syvällisen viisaaksi henkilöksi. Viisaus voi kuitenkin olla epämääräinen, vaikeasti kuvailtava ja määriteltävä käsite, ja vielä vaikeampi sitä on löytää. Miten voi tulla viisaaksi? Onko viisaus jotain sellaista, mitä voimme aktiivisesti kehittää, vai pitääkö meidän vain odottaa, että viisaus kehittyisi ikääntymisen myötä? Ehkä juuri viisauden käsitteen moniselitteisyyden takia se on menettänyt arvonsa merkityksellisenä ihanteena modernissa yhteiskunnassa, ja sen sijaan on painotettu tiedon ja osaamisen merkitystä.

Soka Gakkain toinen puheenjohtaja, Josei Toda luonnehti tiedon ja viisauden käsitteiden välistä epäselvyyttä yhdeksi modernin yhteiskunnan suurimmista epäonnistumisista.

Viime vuosisadan uskomaton teknologinen kehitys osoittaa selvästi hänen kritiikkinsä aiheellisuuden. Samaan aikaan kun tieteellinen ja teknologinen kehitys on saanut aikaan vain varsin kyseenalaisia tuloksia inhimillisen kärsimyksen lieventämisessä, on se sen sijaan ollut varsin tehokas kuoleman ja tuhon valloilleen päästämisessä.

Toda vertasi tiedon ja viisauden välistä suhdetta pumpun ja veden väliseen suhteeseen. Jos pumppu ei nosta vettä (tieto ilman viisautta) ei sillä ole paljonkaan käyttöä.

Tämä ei tarkoita tiedon merkityksen kieltämistä, mutta tietoa voidaan käyttää luomaan sekä äärimmäistä tuhoa että syvällistä hyvää.

Viisaus suuntaa tiedon kohti hyvää - kohti arvon luomista.

Buddhalaiset opetukset, kuten viisi viisauden lajia, kuvaavat ja analysoivat yksityiskohtaisesti viisauden vaikutuksia ja sitä, miten se ilmentyy tietoisuutemme eri tasoilla.

Kun viisaus on käytössä elämässämme, voimme ylittää syvään juurtuneet tavanomaiset näkökulmat ja saavuttaa tuoreen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen kyseisestä asiasta. Voimme luoda laajemman arvion tosiasioista, havaita asian ytimen ja suunnata varmuudella kohti onnellisuutta.

Buddhalaisuudessa viisautta verrataan myös kirkkaaseen peiliin, joka heijastaa todellisuutta sellaisenaan. Tässä viisauden peilissä heijastuu elämämme ja kaiken muun elämän keskinäinen yhteenkuuluvuus ja riippuvuus. Viisaus hävittää erillisyyden harhan ja herättää meissä empaattisen samanarvoisuuden tunteen kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Käsite “buddha” kuvaa ihmistä, joka ilmentää vapaasti tätä sisäsyntyistä viisautta. Voima, joka saa tämän viisauden kumpuamaan esiin elämästämme, on myötätunto.

Buddhalaisuudessa universumi, ja elämä itse, nähdään myötätunnon ruumiillistumana – keskinäisessä riippuvuudessa olevien ilmiöiden säikeiden kudelmana, joka vaalii ja synnyttää elämää sen kaikissa ihmeellisissä ja monimuotoisissa ilmentymissä.

Buddhalaisuus opettaa, että ihmiselämän tarkoitus on osallistua aktiivisesti maailmankaikkeuden myötätuntoisiin toimintoihin rikastaen ja kehittäen elämän luovaa dynamiikkaa.

Tästä syystä juuri silloin, kun toimimme myötätuntoisesti, elämämme tulee sopusointuun / harmonisoituu universaalin elämänvoiman kanssa ja ilmennämme sisäsyntyistä viisauttamme. Toisten ihmisten rohkaiseminen ja toivon jakaminen laajentaa ja vapauttaa identiteettiämme ja murtaa egomme ahtaat rajat. Viisaus ja myötätunto ovat näin ollen erottamattomia.

Buddhalaisen harjoituksen keskiössä on itsensä hallitseminen, “oman mielensä mestariksi tuleminen.” Tämä ajatus tarkoittaa sitä, että mitä syvällisemmin ponnistelemme kohti epäitsekkyyttä, sitä suuremmaksi buddhan viisaus kasvaa elämässämme ja sitä vahvemmin voimme vastaavasti suunnata kaikkia asioita – taitojamme, kykyjämme ja luonteemme ainutlaatuisia erityspiirteitä - kohti onnellisuuden luomista itsellemme ja muille.

Puhuessaan Tribhuvanin yliopistossa Nepalissa vuonna 1995 SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda selitti: “Oman mielensä hallitseminen tarkoittaa elämämme sisimmässä kätkössä olevan viisauden herättämistä. Se kumpuaa esiin ehtymättömänänä virtana vain silloin kun myötätuntoinen päättäväisyys saa meidät palvelemaan ihmiskuntaa ja kaikkia ihmisiä.”

Jotta ihmiskunnan historia muuttuisi ja suuntautuisi erimielisyydestä ja ristiriidoista kohti rauhaa ja elämän pyhyyden kunnioittamisen etiikkaa, ihmisten itsensä on muututtava. Buddhalainen käsitys myötätuntoisesta viisaudesta voi muodostaa vahvan perustan muutokselle.

Alkuperäisteksti: www.sokaglobal.org Wisdom
January 2003 SGI Quarterly

Monimuotoisuuden arvostaminen

2012-02-26T18:54:21+00:00

Monimuotoisuuden arvostaminen

"Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella. Lootus-sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen. Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta."

Kuinka meidän tulisi elää monimuotoisessa maailmassa, on nykyisin vielä kiireellisempi kysymys kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiskunnan hengissä säilymisen kannalta on välttämätöntä, että löydämme tavan sopeutua omista maailmankatsomuksistamme ja arvojärjestelmistämme poikkeaviin näkemyksiin. Ratkaisua ei voida löytää, jos vetäydymme eristäytyneisiin ja erillisiin elinpiirehin tai taloudellisten ja teknologisten voimien määräämiin yhdenmukaisiin arvoihin. Lisääntyvä yhteys ja vuorovaikutus maailman monimuotoisten kulttuuristen perinteiden kesken näyttää välttämättömältä.

Kuinka voimme oppia, ettemme pidä erilaisuutta uhkana. Kuinka voimme oppia kommunikoimaan onnistuneesti ihmisten kanssa, joilla on erilainen käsitys maailmasta kuin itsellämme? Monimuotoisuus voi joko sytyttää ristiriitoja ja väkivaltaa tai molemminpuolista luovuutta ja edistystä. Kuinka voimme varmistaa, että jälkimmäinen toteutuu?

Tässsä yhteydessä Daisaku Ikeda on kirjoittanut: “Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella [– –] Lootus sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen.“

Buddhalaisuuden mukaan jokainen ihminen on perimmäisen totuuden ainutlaatuinen ilmentymä. Koska jokainen meistä ilmentää tätä totuutta oman erityisen ja yksilöllisen luonteemme muodossa, jokainen on elävän universumin kallisarvoinen ja korvaamaton osa.

Nichiren käyttää kirjoituksissaan erilaisten kukkivien puiden vertauskuvaa (kirsikka-, luumupuu, jne.) selventääkseen tätä periaatetta. Jokainen näistä puista kukkii omalla, ainutlaatuisella tavallaan, oman erityisluonteensa mukaisesti. Yhdessä ne luovat suurenmoisen, vuodenaikojen vaihtelun mukaan sykkivän kauniin ja elinvoimaieen maiseman. Nichiren kuvaa tätä termillä jokainen “ilmentää todellista luonnettaan” (Jpn jitai kensho).

Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta. Tarkemmin sanottuna, se on viisauden ja elinvoimaisuuden kehittämistä, jotta persoonallisuutemme ainutlaatuiset ominaispiirteet voisivat luoda arvoa ja onnellisuutta itsellemme ja muille. Esimerkiksi kärsimättömyys voi joko aiheuttaa ärtymystä ja erimielisyyttä tai se voi olla tuloksekkaan toiminnan liikkeelle paneva voima.

Ydinasia tässä yhteydessä on usko siihen, että jokainen ihminen on maailmankaikkeuden elinvoiman ainutlaatuinen ilmentymä. Sellaisenaan jokaisen henkilön nähdään omistavan äärettömän potentiaalin ja synnynnäisen loukkaamattoman arvon ja arvokkuuden. Suhteessa meidän kaikkien jakamaan, kallisarvoiseen universumin elämään, sukupuolella, kansallisuudella, kulttuurisella tai uskonnollisella taustalla on hyvin pieni merkitys. Kun tällainen näkemys alkaa juurtua ja laajentua, voimme oppia ylittämään liiallisen huomion kiinnittymisen eroihin ja siitä aiheutuviin vastenmielisyyden ja pelon tunteisiin.

Vastaavalla tavalla, kuin jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen luonne, jokaisen kulttuurin voidaan ymmärtää ilmentävän kosmista luovuutta ja viisautta. Buddhalaisuus ei hyväksy yksilöiden asettamista minkäänlaiseen arvojärjestykseen, vaan siinä kunnioitetaan kaikkia kulttuureja ja perinteitä.

Paikallisiin tapoihin sopeutumisen periaate (Jpn zuiho bini) kuvaa tätä hyvin. Buddhalaisuuden harjoittajia rohkaistaan joustavaan ja avoimeen asenteeseen siinä kulttuurisessä ympäristössä, jossa he kulloinkin elävät. Samalla kun he ylläpitävät buddhalaisia periaatteita elämän pyhyydestä ja arvokkuudesta, he noudattavat ympäröivän kulttuurin tapoja ja käytäntöjä, paitsi jos ne ovat suoranaisessa ristiriidassa elämän kunnioittamisen ydinperiaatteen kanssa.

Vastaavasti SGI-järjestöt ympäri maailman pyrkivät sellaisten toimintamuotojen kehittämiseen, jotka soveltuvat parhaiten kyseiseen kulttuuriympäristöön, ja jotka myötävaikuttavat parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Buddhalaisuuden alkuperäinen tarkoitus on herättää ihmiset oman elämänsä äärettömän suureen arvoon ja laajemmin kaiken elämän arvokkuuteen. Viime kädessä kykymme suhtautua luovasti monimuotoisuuteen riippuu kyvystämme tajuta elämän itseisarvo ja jokaisen yksilöllisen elämänilmentymän kallisarvoisuus.

Alkuperäisteksti:
Treasuring Diversity
April 2002 SGI Quarterly

Lisätietoa: www.sokaglobal.org

Myötätunto

2012-02-26T18:49:09+00:00

Myötätunto

”Myötätunnon ajatellaan usein olevan synonyymi säälille, mutta siinä kun sääliin saattaa liittyä alentuvuutta ja jopa ylimielisyyttä, myötätunto kumpuaa tasa-arvon tunteesta, ja siihen liittyy ajatus elämän ilmiöiden keskinäisestä riippuvuudesta. Todellinen, aito myötätunto on muiden voimaannuttamista. Siinä autetaan ihmisiä vapauttamaan voima ja rohkeus omasta elämästään, niin että he pystyvät voittamaan vaikeutensa.”

Kaikkien ihmisten perimmäisin toive on elää onnellista elämää. Yhteiskunnassamme vaikuttaa kuitenkin voimia, jotka toimivat vahvasti tätä perustoivetta vastaan: kaikkialle levinnyt väkivalta, holtiton ympäristön tuhoaminen sekä kaikenlainen riisto ja hyväksikäyttö, jotka aiheuttavat syvää epätasa-arvoisuutta ihmisten välille.

Buddhalaisuus valaisee ja paljastaa inhimillisen elämän sisäisen dynamiikan, joka saa meidät luomaan tällaisen ikävän todellisuuden. Buddhalaisuuden mukaan yksi tuhoisimmista ja voimakkaimmista ihmismielen haluista on halu hallita muita ja alistaa heidät omaan tahtoomme. Tässä tilassa ihmisen egosta paljastuu sen kaikkein estottomin ja tuhoisin puoli, joka saa meidät näkemään muut vain välineinä omien, itsekkäiden päämääriemme saavuttamiseksi.

Buddhalaisuus on antanut tälle muita hyväksi käyttävälle, autoritaariselle voimalle symbolisen nimityksen ”Kuudennen taivaan paholainen”. Sen vaikutus on ilmiselvästi havaittavissa kaikkialla maailmassamme. 1200-luvulla elänyt Nichiren, joka perusti SGI:n harjoittaman buddhalaisuuden, tunnisti tämän vaikutuksen hillittömyyden ja kuvasi maailmaa paholaiskuninkaan valtakunnaksi ja ihmisiä tämän paholaisen alamaisiksi.

Jos ihmisluonne onkin kaikkein hirveimpien maailmanlaajuisten ongelmien syy, se on myös perustavaa laatua olevan ratkaisun lähde. Myötätunto on ihmisluonnon tuhoavan puolen ja sen aiheuttaman kärsimyksen tasapainottava vastavoima. Myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne muiden ja kaiken elämän kanssa, joka syntyy toiveesta kaikkien onnellisuuteen ja kasvuun, on buddhalaisuuden sydän ja alkuperä.

Alkuperäisissä sanskritinkielisissä buddhalaisissa teksteissä myötätunnon käsite ilmaistaan sanoilla maitri ja anukampa. Maitri tarkoittaa toveruutta tai yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja anukampa kuvaa sitä syvää empatiaa, jonka kärsimyksen kohtaaminen synnyttää ja joka saa ihmisen toimimaan. Buddhalaista myötätuntoa voisi lyhyesti sanoen kuvata haluksi lievittää kärsimystä ja antaa iloa sen tilalle.

Myötätunnon ajatellaan usein olevan synonyymi säälille, mutta siinä kun sääliin saattaa liittyä alentuvuutta ja jopa ylimielisyyttä, myötätunto kumpuaa tasa-arvon tunteesta, ja siihen liittyy ajatus elämän ilmiöiden keskinäisestä riippuvuudesta. Myötätunto nousee kunnioituksesta elämän myötäsyntyistä arvokkuutta kohtaan – niin oman kuin muidenkin elämän – sekä halusta nähdä tämän arvokkuuden kohoavan kaikista tärkeimmäksi arvoksi. Kuten SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda kirjoittaa: ”Todellisella buddhalaisella myötätunnolla ei ole mitään tekemistä tunteilun tai pelkän säälin kanssa, koska ne eivät auta toista ihmistä saavuttamaan voittoa elämässään. Näin ollen ne eivät pysty aidosti lievittämään kärsimystä ja antamaan iloa.”

Todellinen, aito myötätunto on muiden voimaannuttamista. Siinä autetaan ihmisiä vapauttamaan voima ja rohkeus omasta elämästään, niin että he pystyvät voittamaan vaikeutensa. Vaikka esimerkiksi vaikean tilanteen ratkaiseminen jonkun toisen puolesta saattaa vaikuttaa myötätuntoiselta teolta, se tekee viime kädessä hänestä heikomman ja vähentää hänen itseluottamustaan. Niinpä teko ei edesautakaan henkilön onnellisuutta. Myötätunnon todellinen olemus on voimaannuttaminen.

Muiden kannustava rohkaiseminen juuri heidän elämäntilanteessaan tuottaa viisautta. Myötätunto ja viisaus ovatkin läheistä sukua toisilleen. Lisäksi jopa pienetkin ystävällisyydenosoitukset vaativat jossain määrin rohkeutta.

Nichiren vakiinnutti nam-myoho-renge-kyon lausumisen harjoituksen käytännön välineeksi ihmisille, jotta he voisivat tuoda esiin inhimillisyytensä voiman ja valtavan potentiaalin sekä elää luottavaisina ja iloa tuntien. Tästä syystä Nichiren-buddhalaisuuden harjoittajille tämän harjoituksen jakaminen muiden kanssa on kaikkein suurin mahdollinen myötätunnon ele.

Yhteiskunta voi muuttua ainoastaan, kun ihmisten sydämet muuttuvat. Myötätuntoon perustuva elämä tarkoittaa vankkumatonta uskoa muiden ja omaan piilevään potentiaaliin. On helppoa luopua toivosta itsensä tai muiden suhteen epäonnistuessamme tai käyttäytyessämme typerästi. Sekasortoiselle nykymaailmallemme on tyypillistä, että usko ihmisyyteen katoaa. Nichiren-buddhalaisuuden keskiössä on horjumaton usko omaan ja muiden sisäsyntyiseen hyvyyteen ja potentiaaliin sekä halu tuoda ne esiin. Tästä kumpuaa myös se vahva optimismi, jolle kaikki ihmiset voivat perustaa toimintansa muuttaa maailmamme positiiviseen suuntaan.

Alkuperäisteksti:
Compassion: Solidarity of the Hearth
July 2010 SGI Quartely
sokaglobal.org

Ilmiöiden keskinäinen yhteys

2012-02-26T18:40:23+00:00

Ilmiöiden keskinäinen yhteys

”Kun ymmärrämme, miten valtavan moninaiset sidokset liittävät meidät ympäröivään elämään, käsitämme myös, että omasta olemassaolostamme tulee merkityksellinen ainoastaan, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja yhteydessä muihin.”

Buddhalaisuus opettaa, että kaikki elämänmuodot ovat keskinäisessä yhteydessä toisiinsa. ”Keskinäisen riippuvuuden” käsitteen mukaisesti mikään ei ole olemassa eristyksissä, erillään muusta elämästä. Japanilainen termi keskinäiselle riippuvuussuhteelle on engi, joka sananmukaisesti tarkoittaa “yhteydestä syntyvä”. Toisin sanoen kaikki olennot ja ilmiöt ovat olemassa ja ilmaantuvat vain seurauksena suhteestaan muihin olentoihin ja ilmiöihin. Kaikki tässä maailmassa syntyy reaktiona olemassa oleviin syihin ja olosuhteisiin. Mikään ei voi olla olemassa ehdottoman itsenäisenä ja riippumattomana muista asioista tai syntyä itsestään.

Shakyamuni käytti vertausta kahdesta toisiinsa nojaavasta ruokonipusta selittääkseen tämän syvän keskinäisen riippuvuuden käsitteen. Hän sanoi, että nämä kaksi ruokonippua voivat pysyä pystyssä ainoastaan niin kauan kuin ne nojaavat toisiinsa. Samoin: koska tämä on olemassa, myös tuo on olemassa; ja koska tuo on olemassa, tämäkin on olemassa. Jos toinen nippu siirretään pois, toinen kaatuu. Ilman tämän olemassaoloa tuo ei voi olla olemassa; ja ilman tuon olemassaoloa tämä ei voi olla olemassa.

Buddhalaisuus opettaa, että meidän elämämme muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti vahvassa synergiassa elämässämme piilevien sisäisten syiden (luonteemme, kokemuksemme, maailmankatsomuksemme jne.) sekä ulkoisten olosuhteiden ja meitä ympäröivien suhteiden kanssa. Jokainen yksilöllinen elämä vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi se ympäristö kehittyy, joka ylläpitää myös kaikkia muita olemassaolon muotoja. Kaikki ilmiöt tukevat toisiaan, ovat kytköksissä toisiinsa, ja muodostavat elävän maailmankaikkeuden, yhden elävän kokonaisuuden.

Kun ymmärrämme, miten valtavan moninaiset sidokset liittävät meidät ympäröivään elämään, käsitämme myös, että omasta olemassaolostamme tulee merkityksellinen ainoastaan, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja yhteydessä muihin. Kun toimimme yhdessä muiden kanssa, oma identiteettimme kehittyy, vahvistuu ja jalostuu. Ymmärrämme silloin, että on mahdotonta rakentaa omaa onnellisuuttaan muiden onnettomuudelle. Käsitämme myös, että omat rakentavat toimemme vaikuttavat meitä ympäröivään maailmaan. Ja kuten Nichiren kirjoitti: ”Jos sytytät valon jollekin toiselle, omakin tiesi on valaistu.”

Luonnon verkostossa on syvä keskinäinen vuorovaikutus ja riippuvuus, samoin kuin ihmisen ja ympäristön välillä. Sama pätee myös yksilön ja yhteiskunnan, vanhempien ja lasten sekä aviopuolisoiden välillä.
Jos kykenemme yksilöinä sisäistämään näkemyksen ”tuon johdosta tämä on olemassa” eli toisin sanoen ”tuon ihmisen ansiosta voin kehittyä”, meidän ei tarvitse koskaan kokea turhia selkkauksia ihmissuhteissamme. Esimerkiksi nuoren aviovaimon senhetkinen olemassaolo on kytköksissä hänen mieheensä ja anoppiinsa siitä huolimatta, millaisia ihmisiä he sitten ikinä ovatkaan. Ihminen, joka ymmärtää tämän, voi muuttaa aivan kaiken, niin hyvän kuin pahankin, oman henkilökohtaisen kasvunsa liikevoimaksi.

Buddhalaisuus opettaa, että me ”valitsemme” sen perheen ja ne olosuhteet, joihin me synnymme, jotta voisimme oppia ja kasvaa sekä toteuttaa oman ainutlaatuisen roolimme ja tehtävämme elämässä.
Syvemmällä tasolla olemme sidoksissa ja yhteydessä kaikkiin elollisiin olentoihin, ei pelkästään niihin, jotka ovat meitä lähellä fyysisesti. Tämän ymmärtäessämme kaikki ne runsaasti kärsimystä aiheuttavat yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunteet alkavat kadota. Tämä johtuu siitä, että käsitämme olevamme osa dynaamista kokonaisuutta, jossa kaikki tekijät ovat kytköksissä toisiinsa.
Kuten Daisaku Ikeda on kirjoittanut, ymmärrys kaiken elämän keskinäisestä riippuvuudesta voi johtaa rauhanomaisempaan maailmaan.

”Olemme kaikki inhimillisiä olentoja, jotka jonkin mystisen siteen kautta synnyimme jakamaan saman, rajallisen elinajan tällä planeetalla, laajan universumin pienellä, vihreällä keitaalla. Miksi riitelemme ja kohtelemme toisiamme kaltoin? Uskon, että jos me kaikki kykenisimme pitämään mielessämme kuvan taivaan laajuudesta, se veisi meidät pitkälle erilaisten ristiriitojen ja kiistojen ratkaisussa. Kun katse on kiinnittynyt ikuisuuteen, ihminen ymmärtää, että pienen egon ristiriidat ovat todellakin ikäviä ja merkityksettömiä.”

Lisätietoa:
sgi-uk.org Web of interconnectedness

Inhimillinen vallankumous

2012-02-26T18:35:03+00:00

Inhimillinen vallankumous

”Inhimillinen vallankumous on elämämme muuttamista sen syvimmällä tasolla. Siihen kuuluu niiden asioiden tunnistaminen ja haastaminen, jotka estävät meidän positiivisen potentiaalimme ja inhimillisyytemme täydellisen ilmenemisen.”

Buddhalaisuudessa korostetaan sisäisen muutoksen mahdollisuutta, jonka tavoitteena on tuoda vähitellen esiin koko inhimillinen potentiaalimme. Yleensä ajatellaan, että tällaiseen prosessiin välttämätön kurinalaisuus ja keskittyminen vaativat sellaisia ihanteellisia olosuhteita, joiden saavuttaminen ei ole useimmille ihmisille mahdollista. Nichirenin buddhalaisuus kuitenkin opettaa, että vain kohtaamalla rohkeasti ja avoimesti yhteiskunnan ankarien ristiriitojen keskeltä esiin nousevat haasteet, pystymme muuttamaan omaa elämäämme ja maailmaa parempaan suuntaan.

”Inhimillinen vallankumous” on termi, jota Soka Gakkain toinen puheenjohtaja Josei Toda käytti kuvaamaan sitä perustavanlaatuista sisäistä muutosprosessia, jossa murretaan itsekeskeisyyden ja oman egon, ”pienemmän itsen”, kahleet ja aletaan kasvaa kohti epäitsekästä ”suurempaa itseä”, joka kykenee välittämään muista ja toimimaan muiden – viime kädessä koko ihmiskunnan – hyväksi.

Kuten SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda selittää: ”On olemassa kaikenlaisia vallankumouksia: poliittisia, taloudellisia, teollisia, tieteellisiä, taiteellisia vallankumouksia – –, mutta vaikka mikä asia hyvänsä muuttuisi, maailmasta ei tule koskaan sen parempi paikka, niin kauan kuin itse ihmiset – – pysyvät itsekkäinä ja heiltä puuttuu myötätunto muita kohtaan. Tämän vuoksi inhimillinen vallankumous on perustavanlaatuisin kaikista vallankumouksista, ja samalla se on ihmiskunnalle kaikkein välttämättömin vallankumous.

Kysymys siitä, kuinka muuttua positiiviseen suuntaan, on poikinut lukuisia teorioita, uskontoja ja kustannusimperiumeja. Itsekuri ja vaivannäkö mahdollistavat toki positiivisen muutoksen, kun esimerkiksi aloitamme säännöllisen liikunnan harjoittamisen. Vaadittavaa tahdonvoimaa on kuitenkin usein vaikea ylläpitää, ja itsekontrollimme saattaa murentua kriittisellä hetkellä, koska emme ole pystyneet vaikuttamaan käytöksemme takana oleviin, sisäisiin syihin.

Inhimillinen vallankumous on elämämme muuttamista sen syvimmällä tasolla. Siihen kuuluu niiden asioiden tunnistaminen ja haastaminen, jotka estävät meidän positiivisen potentiaalimme ja inhimillisyytemme täydellisen ilmenemisen. Nichirenin buddhalaisuus perustuu uskoon puhtaaseen, positiiviseen ja valaistuneeseen elämänolotilaan, jonka kaikki ihmiset yhdenvertaisesti omaavat. Tälle ”buddhatilalle” ovat luonteenomaisia sellaiset ominaisuudet kuin myötätunto, viisaus ja rohkeus. Niiden ansiosta voimme luoda jotain arvokasta jokaisesta tilanteesta. Nichiren oivalsi, että tämän elämänolotilan esiintuominen saa aikaan kaikkein syvällisimmän muutoksen ja puhdistumisen, ja hän opetti nam-myoho-renge-kyon lausumisen olevan se harjoitus, jonka avulla pääsemme suoraan ja välittömästi käsiksi tähän olotilaan.

Tämä buddhatila ilmenee hyvin konkreettisella tavalla. Ensinnäkin alamme itse uskoa lujasti oman elämämme rajattomiin mahdollisuuksiin ja ihmisarvoomme. Toiseksi meissä kehittyy viisaus ymmärtää, että aiemmin mahdottomina pitämämme asiat ovatkin itse asiassa mahdollisia. Kolmanneksi me kykenemme kehittämään vahvan elinvoiman, jonka avulla ratkaisemme ongelmamme, samalla kun koemme sisimmässämme suuren vapautumisen tunteen. Näin meissä kehittyy kyky edetä omassa inhimillisessä vallankumouksessamme, jossa pyrimme parantamaan omaa minuuttamme, niin että tämän päivän ”itse” on eilistä parempi ja huomenna vielä sitäkin loistavampi.

Joidenkin buddhalaisuuden muotojen tulkinta syyn ja seurauksen laista saattavat siirtää painopisteen menneisyyden negatiivisten syiden pohdintaan. Elämässä kohdatut esteet ja haasteet näyttäisivät vaativan useita elämiä kestäviä ponnistuksia, jotta ne saataisiin lopullisesti ”pois päiväjärjestyksestä”. Lootus-sutran ja Nichiren-buddhalaisuuden viesti on kuitenkin, että uskon ja harjoituksen avulla pystymme ilmentämään buddhatilaa, korkeinta ja valaistuneinta elämänolotilaa, tässä ja nyt, juuri sellaisina kuin olemme. Tämän valaistuneen viisauden ansiosta kykenemme ymmärtämään sen tosiasian, että olosuhteet, jotka saattavat vaikuttaa mitä surkeimmilta, oli sitten kyseessä parantumattomalta vaikuttava sairaus tai kuoleman aiheuttama menetys, voivatkin itse asiassa tarjota loistavan tilaisuuden tehdä omaa inhimillistä vallankumoustamme ja olla näin suuren henkilökohtaisen kasvun liikkeelle paneva voima.

Kun siirrämme katseemme ohi henkilökohtaisten huoliemme ja ryhdymme toimimaan muiden hyväksi, tämä prosessi vahvistuu ja nopeutuu. Kokemuksesta, joka aiemmin vaikutti epäoikeudenmukaiselta taakalta, voikin tulla avain oman elämän tarkoituksen löytämiseen, kun opimme auttamaan muita, samanlaisessa tilanteessa kamppailevia ihmisiä.

Tämä inhimillisen vallankumouksen yksilöllinen prosessi on juuri se tekijä, joka toimii kipinänä muutokselle koko maailmassa. Kuten Daisaku Ikeda kirjoittaa: ”Suuri inhimillinen vallankumous vain yhdessä ainoassa yksilössä edesauttaa muutoksen saavuttamista kansakunnan kohtalossa ja mahdollistaa jopa koko ihmiskunnan kohtalon muuttumisen.” Kun otamme vastuun muuttaa omaa elämäämme, olemme ottaneet ensimmäisen askelen kohti inhimillisempää yhteiskuntaa, joka perustuu myötätunnolle ja kunnioitukselle jokaisen ihmisen elämän arvokkuutta kohtaan.

Alkuperäisteksti:
www.sokaglobal.org Human Revolution
July 2005 SGI Quarterly

Buddhalaisia käsitteitä

2011-01-24T11:48:22+00:00

Keskeisimpiä buddhalaisia käsitteitä

Arvon luominen

”Voimme luoda arvoa joka hetki ympäristömme ärsykkeisiin reagoimalla.Päättäväisyydestämme ja motivaatiostamme riippuen kussakin tilanteessa luotu arvo voi olla positiivista tai negatiivista, vähäistä tai suunnattoman merkittävää.”

Lue lisää

Kymmenen olotilaa

Kymmenen olotilaa ovat olemassa kaikkialla ja siten myös jokaisessa ihmisessä. Yleensä jokin niistä on meissä hallitsevana. Kymmenen olotilan teoria kuvaa elämän olotiloja ("maailmoja"), jotka ovat läsnä päivittäisessä elämässä. Ne eivät ole pelkkiä muuttuvia mielialoja, vaan koko olemassaoloa hallitsemaan pyrkiviä taipumuksia.

Lue lisää

Yhdeksän tietoisuutta

Nichiren Daishoninin buddhalaisuudessa on kaksi keskeistä teoriaa, joiden avulla voi ymmärtää jokapäiväisen elämän ja valaistumisen välisen yhteyden. Nämä teoriat ovat "kymmenen olotilaa" ja "yhdeksän tietoisuutta".

Lue lisää

Yhdeksän tietoisuutta

2011-01-24T11:48:22+00:00

Kymmenen olotilaa ja yhdeksän tietoisuutta

Kymmenen olotilaa

Kymmenen olotilan teoria kuvaa elämän olotiloja ("maailmoja"), jotka ovat läsnä päivittäisessä elämässä. Ne eivät ole pelkkiä muuttuvia mielialoja, vaan koko olemassaoloa hallitsemaan pyrkiviä taipumuksia. Ihminen voi olla taipuvainen kiinnittymään enemmän tiettyihin olotiloihin, mutta mikä tahansa niistä voi muuttua hetkessä joko alemmaksi tai ylemmäksi. Nichiren Daishoninin buddhalaisuudessa pyritään ylläpitämään buddhatilaa vallitsevana olotilana.

Kuusi alempaa olotilaa

Kuutta alempaa olotilaa toivottomuudesta hurmioon kutsutaan yleisesti "kuudeksi poluksi". Ne ovat valaistumattoman olennon olotiloja. Toivottomuus on äärimmäisen epätoivon ja tuskan olotila, viha ilmenee usein itsetuhona ja sisältää hyvin vähän myönteistä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Hurmion olotila on vallitsevana henkilöllä, joka on saanut jonkun henkilökohtaisen toiveensa toteutettua. Näille olotiloille on yhteistä kyvyttömyys ymmärtää havaintojen ohimenevää ja harhaanjohtavaa luonnetta.

Neljä ylempää olotilaa

Neljä ylempää olotilaa -

oppiminen,
oivaltaminen,
bodhisattva ja
buddhatila

- tunnetaan myös nimellä "neljä jaloa olotilaa". Niille on yhteistä pyrkimys ensin ymmärtää ja sitten muuttaa itseään ja ympäristöään. Oppimisen ja oivaltamisen olotiloissa ihminen pyrkii ymmärtämään omaa itseään ja elämän todellista olemusta. Näin tehdessään hän alkaa nähdä kärsimyksensä syitä selkeämmin ja toimii muuttaakseen tämän kärsimyksen henkilökohtaisen kasvun perustaksi. Oppimisen olotilassa pyrkimykset kohdistuvat itsensä kehittämiseen oppimalla toisten ideoista, tiedosta ja kokemuksista. Oivaltamisen olotilassa ymmärrys syntyy omien pohdintojen tuloksena vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan ja ymmärtämällä sen kausaalisuhteita.

Kun kahdessa edellä kuvatussa olotilassa ihminen on kiinnostunut omasta kehityksestään, on yhdeksännessä, bodhisattvan olotilassa, pyrkimyksenä saavuttaa valaistuminen omistautumalla muiden ihmisten auttamiselle. Bodhisattva toimii myötätuntoisesti toisten hyväksi. Buddhatila on kaikkein korkein olotila ja sitä luonnehtivat rajaton myötätunto, viisaus, ilo, rohkeus ja voima. Näiden avulla henkilö voi ylittää kaikki vaikeudet auttaakseen muita ihmisiä saavuttamaan tämä sama olotila. Tässä on tärkeää huomata, että korkein olotila ei ole millään tavalla muista yhdeksästä olotilasta irrallinen vaan tulee esiin niiden kautta ja saa muista olotiloista esiin niiden positiiviset puolet.

Yhdeksän tietoisuutta

Yhdeksän tietoisuuden teoria on buddhalainen selitys mielen toiminnasta ja sen eri tasoista. Tämän teorian avulla voi ymmärtää olemassaoloa ja jokapäiväisiä mielen toimintoja. Jos kymmenen olotilaa kuvaavat ihmisen sisäisiä olemisen tasoja, yhdeksän tietoisuutta selittävät puolestaan, miten mieli havaitsee ja käsittelee todellisuutta.

Ensimmäiset viisi tietoisuutta tarkoittavat viittä aistia, jotka ovat kanava ulkoiseen maailmaan. Kuudes tietoisuus yhdistää aistien tiedot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka perusteella voi tehdä arvioita ja erittelyjä ulkomaailmasta. Buddhalaisuudessa elämän perustoimintaa kuvataan sanalla vijana. Tämä sanskriitin kielen sana käännetään yleensä tietoisuudeksi, mutta sananmukaisesti se tarkoittaa erottamista, erottelukykyä.

Seitsemännessä tietoisuudessa asuu "ajatteleva mielemme". Täällä sijaitsee tietoinen minä, "ego", joka käsittelee elämän abstraktia puolta. Seitsemäs tietoisuus mahdollistaa ideat, mielikuvituksen, filosofoinnin, kyvyn erottaa oikean väärästä - lyhyesti sanottuna kyvyn käsittää ja ilmaista elämän näkymätöntä, sisäistä puolta. Jos kuudennessa tasossa saamaansa aisti-informaatiota yhdistelemällä ymmärtää, että kädessä oleva oranssi hedelmä on appelsiini, seitsemäs taso lisää siihen: "Pidän appelsiineista. Ne sisältävät runsaasti C-vitamiinia, ja se on terveellistä."

Kahdeksatta tietoisuutta kutsutaan varastoksi, koska tänne ovat varastoituneet kokemukset ja karma. Sekä buddhalaisen että hindulaisen filosofian mukaan karma on kertymä ja tulos kaikesta mitä ihminen ajattelee, sanoo ja tekee, olemme niistä tietoisia tai emme. Näiden toimintojen karmallinen summa vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä ihminen kokee.

Syvin tietoisuuden taso

Syvällisin ja buddhalaisesta näkökulmasta kaikkein merkityksellisin tietoisuuden taso on täysin puhdas yhdeksäs tietoisuus, koska siihen ei karmalla ole vaikutusta. Tämä yhdeksäs tietoisuus yhdistää kaikki ihmiset universumin perustavaa laatua olevaan todellisuuteen. Nichiren opetti, että lausumalla nam-myoho-renge-kyo'ta jokainen ihminen voi saavuttaa tämän tietoisuuden tason ja tuoda esiin oman valaistuneen luonteensa (kymmenestä olotilasta korkein) Kun elämää havainnoi yhdeksännen tietoisuuden tasolta, pystyy puhdistamaan kaikkien kahdeksan tietoisuuden toiminnan ja havainnoimaan maailmaa buddhatilaan perustuen ja myös toimimaan buddhatilan tuomalla viisaudella, myötätunnolla, rohkeudella ja ilolla..

Teorioiden merkitys käytännössä

Nämä toisiinsa tiiviissä yhteydessä olevat teoriat kymmenestä olotilasta ja yhdeksästä tietoisuudesta kuvaavat ihmisen kognitiivisia kykyjä ja vuorovaikutukseen perustuvaa kapasiteettia kehittää itseään täysin ympäristöstään riippumatta. Jokaisella ihmisellä on aina kaikki kymmenen olotilaa, mutta kullakin hetkellä hallitsevana oleva olotila vaikuttaa kaikkiin muihin yhdeksään. Jos Buddhatila hallitsee, se toimii puhdistaen muita, alempia olotiloja. Yhdeksännen tietoisuuden tasolle kiinnittyminen avaa mahdollisuuden todella nähdä ympäröivä maailma selkeästi ja muuttaa sitä positiiviseen suuntaan. Elämän suunta ei ole millään tavoin ennalta määrätty tai kiinnittynyt mihinkään suuntaan, vaikka se onkin selkeästi aikaisempien, äärettömässä menneisyydessä luotujen syiden vaikutusten mukainen.

Nämä teoriat kuvaavat mahdollisuutta elää elämäänsä olematta olosuhteiden vanki, jolloin voi murtautua vapaaksi kaikista ympäristön rajoituksista. Koska sisäinen, henkilökohtainen elämä ja ulkoinen, objektiivinen maailma, ovat erottamattomat, voi buddhalaisen harjoituksen avulla muuttaa omaa elämäänsä ja ympäristöään ja luoda onnellisuutta itselle ja muille. Nichirenin opetusten tarkoituksena on tehdä tämä mahdolliseksi kaikille ihmisille.

Lähde: Buddhism: The Story of Human Revolution An Introduction to the History and Teachings
Causton, Richard: The Buddha in Daily Life. Random House, UK, 1995.

Lisätietoa: Sokaglobal.org

Tulosta pdf: Kymmenen olotilaa ja yhdeksän tietoisuutta

Myönteiset ja kielteiset puolet

2011-01-24T11:48:22+00:00

Kymmenen olotilan myönteiset ja kielteiset puolet


Täydellisen vapauden olotila. Ihminen ymmärtää elämän olemuksen, eivätkä ulkoiset tekijät horjuta hänen onnellisuuttaan. Perusominaisuudet ovat viisaus, myötätunto ja rohkeus sekä rajaton elinvoima.	Buddhatila
Ihminen toimii hyvin epäitsekkäästi muiden hyväksi.	Bodhisattva	Sääli tai halveksunta niitä kohtaan, joita auttaa. Marttyyrius ja oman elämän laiminlyönti.
Pyrkimys saavuttaa viisautta ja ymmärrystä oman havainnoimisen ja ajattelun kautta. Itsensä kehittäminen, etsivä mieli.	Oivaltaminen, itsensä toteuttaminen	Ylimielisyys, omahyväisyys, etsivän mielen kadottaminen. Omaan erinomaisuuteensa juuttuminen.
Avoin ja vilpitön mieli, oppimisen käyttäminen kasvun lähteenä.	Oppiminen	Ylemmyys vähemmän oppineita kohtaan. Itsekeskeinen oman tiedon ihannoiminen. Teoriaan juuttuminen, dogmaattisuus.
Hetkellinen, ulkoisen tekijän aiheuttama onnellisuuden tunne.	Hurmio	Helposti katoava, matka vihaan ja epätoivoon on lyhyt.
Ihminen pystyy hallitsemaan omia halujaan tahdon avulla ja toimimaan humaanisti. Rehellisyys, muiden huomioiminen ja kyky kerätä voimia. Levon ja levollisen mielen tila.	Rauhallisuus, inhimillisyys	Laiskuus ja välinpitämättömyys sekä tuudittautuminen pysähtyneisyyden olotilaan.
Toimiminen epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä vastaan.	Viha	Halu olla parempi kuin muut, ylimielisyys ja halveksunta muita kohtaan. Voittamisen halu, jatkuva kilpailuvietti.
Vaaran vaistoaminen, nukkuminen, syöminen, elämän suojelu ja hoivaaminen.	Eläimellisyys	Vaistojen olotila, jossa pelätään vahvempia ja uhataan heikompia. Nautinnonhalu, typeryys, hetkessä eläminen. Kyvyttömyys nähdä tekojensa seuraukset.
Halu elää, halu parantaa asioita, halua luoda arvoa.	Nälkä, ahneus	Tarpeet ja halut, joita mikään ei tyydytä muutoin kuin väliaikaisesti. Pohjaton ahneus valtaa, rahaa, seksiä jne. kohtaan.
Kun tunnemme kärsimyksen, tiedämme mitä onnellisuus on. Ymmärtämällä toivottomuutta haluamme myös auttaa muita.	Toivottomuus, helvetti	Masennus, epätoivo, tunne siitä ettemme pysty vaikuttamaan mihinkään. Itsetuhoisuus, halu tuhota myös kaikki ympäröivä. Voimaton viha.